Kaikki alkoi elokuussa, hieman koulujen alun jälkeen. Eräänä viikonloppuna äiti pyysi mua käymään alhaalla, sillä oli kuulemma jotain tärkeetä asiaa mulle. Mä menin vähän vastahakosesti alakertaan, kun olin just ollu kattomassa hyvää leffaa kaverini kanssa ylhäällä. Kävellessäni portaita alakertaan, mua vähän pelotti, että mitä pahaa oon menny tekemään, kun äiti ei voinu tulla sanomaan asiaansa ylös. Pian se tärkee asia selvisikin. Äiti oli nimittäin huomannu erään entisen opiskelukaverinsa jättämän facebook päivityksen, jossa haettiin au pairia Amsterdamiin tämän tyttären perheeseen.
Oltiin joskus jo aikaisemmin puhuttu äitin kanssa, että joskus jos tulee tilaisuus niin voisin lähtee au pairiks. No nyt se tilaisuus tuli, ja päätettiin vastata siihen ilmotukseen, että täällä olis yks innokas, joka mielellään lähtis au pairiks!
Mun onnekseni se perhe, joka sitä au pairia haki oli just sillon käymässä Tampereella ja me sovittiin tapaaminen seuraavalle päivälle. Kävin siis sellasessa pienimuotosessa haastattelussa. Pyrin antamaan hyvän ensivaikutelman itsestäni, mutta sitte kun piti puhua englantia, niin luulin menettäneeni kaikki mahdollisuuteni tulla valituksi.
Reilu pari viikkoa vierähti, eikä mitään vastausta kuulunu. Aloin olla todella stressaantunut, koska niin kovasti halusin päästä au pairiks. Sitten päätin ite ottaa yhteyttä heihin ja sieltä se sitten tuli, MYÖNTÄVÄ VASTAUS! Voi sitä riemun määrää kun sain tietää, että pääsin au pairiks. :)
xoxo Lintzi
Olen 17-vuotias tyttö Tampereelta, joka lähtee ensi keväänä au pairiksi Amsterdamiin! Tulen viettämään damissa viisi kuukautta, aina tuolta helmikuun alusta sinne kesäkuun loppupuolelle saakka. Kirjoitan tulevasta au pair ajastani tänne blogiin, ja ehkä jopa mahdollisesti ennen reissua kerron tunnelmistani ja miten reissun suunnittelu etenee yms. Ennen kuin alan täällä puolen varsinaisesti mitään sen suurempia päivittelemään, sopii kurkata toista blogia, joka löytyy täältä. Se kertoo mun tavallisesta elämästä. :)
xoxo Lintzi
