Oltiin joskus jo aikaisemmin puhuttu äitin kanssa, että joskus jos tulee tilaisuus niin voisin lähtee au pairiks. No nyt se tilaisuus tuli, ja päätettiin vastata siihen ilmotukseen, että täällä olis yks innokas, joka mielellään lähtis au pairiks!
Mun onnekseni se perhe, joka sitä au pairia haki oli just sillon käymässä Tampereella ja me sovittiin tapaaminen seuraavalle päivälle. Kävin siis sellasessa pienimuotosessa haastattelussa. Pyrin antamaan hyvän ensivaikutelman itsestäni, mutta sitte kun piti puhua englantia, niin luulin menettäneeni kaikki mahdollisuuteni tulla valituksi.
Reilu pari viikkoa vierähti, eikä mitään vastausta kuulunu. Aloin olla todella stressaantunut, koska niin kovasti halusin päästä au pairiks. Sitten päätin ite ottaa yhteyttä heihin ja sieltä se sitten tuli, MYÖNTÄVÄ VASTAUS! Voi sitä riemun määrää kun sain tietää, että pääsin au pairiks. :)
xoxo Lintzi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti